Aloitetaan pienellä harjoituksella. Tarvitset vain paperia ja kynän.
Sulje silmäsi. Pohdi, mikä asia tällä hetkellä herättää sinussa ikävän tunteen. Tunne voi olla esimerkiksi kateutta, raivoa tai pelkoa. Avaa silmäsi. Kirjoita lapulle asia, joka ensimmäiseksi nousi mieleesi sekä tunne, jonka se sinussa herättää. Rytistä lappu palloksi niin, että teksti jää sisälle.
Saman tehtävän teki 914 alakoululaista neljässäkymmenessäkuudessa Käärmeenpesä -työpajassa kevätlukukaudella 2025. Työpaja on osa Vetelehtijät-esityksen yleisötyötä.
Tehtävän tarkoituksena on ollut antaa osallistujille tilaa tunteiden ilmaisuun ja hakea keinoja epämukavien tunteiden sietämiseen luokkayhteisöstä käsin. Samalla koululaiset ovat tarjonneet vertaistukea ja löytäneet yhdessä ratkaisuja mieltä painaviin tilanteisiin.
Laput olivat koskettavia, rohkeita ja osa myös visuaalisesti sykähdyttäviä. Emme kuitenkaan tässä jutussa siteeraa niitä suoraan, jotta säilyttäisimme kirjoittajien yksityisyyden suojan.
Jaoimme koululaisten lappuihin kirjoittamat vastaukset 11 ryhmään: koulu, perhe, sosiaaliset tilanteet, kommunikaatio, urheilu, sota, läheisen tai lemmikin kuolema, ruutuaika, harrastukset, eläimet ja muut. Ryhmät menevät osittain päällekkäin. Esimerkiksi riidat sisarusten kanssa ovat samalla sosiaalisia tilanteita ja kommunikaatiota.
Lähdekirjallisuutena olemme käyttäneet Anna Tommolan ja Sanna Häkkilän teosta Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin.
Epäonnistumisen pelko stressaa
Tommola ja Häkkilä (2017, 12) toteavat, että lapsilla stressijärjestelmä aktivoituu monta kertaa päivän aikana, sillä he törmäävät jatkuvasti tilanteisiin, joihin omat taidot eivät vielä riitä. Silloin lasta alkaa jännittää ja olo muuttuu epämukavaksi.
Työpajan tehtävälappujen perusteella moni lapsi pelkää epäonnistumista. Kun pettyy omiin kykyihin, vaikeat tunteet heräävät.
Läksyt, kokeet, tekemättä jäänyt maali jalkapallossa, jäänkö luokalle…pelko epäonnistumisesta vaanii koulupäivän aikana. Olisiko myös niin, että pettymyksen tunne herää helpommin, jos suoritusta voidaan mitata? Suoritus ei ehkä ollutkaan sitä, mitä lapsi etukäteen ajatteli. Hän saattaa myös verrata itseään muihin. Koululaisten lapuissa näkyy tällaisia huolia.
Kyvykkyyden tunne on tärkeää oppimiselle ja motivaation säilymiselle. Jos kyvykkyys nähdään kehittyvänä ominaisuutena, motivoi se tekemään työtä sekä kestämään takapakkeja. Aikuisen olisikin hyvä keskittyä palautteessaan muuhunkin kuin lopputulokseen. Sen sijaan, että kysyisi tehtyjen maalien lukumäärää, lapselta voi esimerkiksi kysyä: ”Miltä sinusta tuntui tänään pelata?” (Tommola & Häkkilä, 2017, 133-137).
Tommola ja Häkkilä (2017, 133) korostavat, että lapsella on lupa pettyä. Aikuisen tehtävä on kannatella lasta, kun hankalat tunteet ottavat vallan. Tunteita ei tarvitse vähätellä tai tukahduttaa. Näin lapsen luottamus selvitä ikävistä hetkistä kasvaa.
Yksinäisyys ja ulkopuolisuus huolettavat
Tommola ja Häkkilä (2017, 188) kirjoittavat, että yksinäisyys tai sen uhka on yksi suurimmista stressin aiheista lapselle. Tämä tuli esiin myös monissa lasten kirjoittamissa lapuissa. He jännittivät, saako uudessa koulussa tai harrastuksessa kavereita. Ulkopuolelle jääminen ja kiusatuksi joutuminen, jotka muutamaan lappuun oli kirjoitettu vievät saman stressin vielä pahemmalle tasolle.
Yksin jäämisen pelko voi kuormittaa yhtä paljon kuin varsinainen poissulkeminen (Tommola & Häkkilä, 2017, 190). Ei siis ole ihme, että uusiin ympyröihin siirtyminen voi pelottaa.
Isojen tunteiden äärellä
Lappujen sisältö kertoo, että lapsen alakouluvuosiin voi osua myös suuria suruja. Jotkut surivat läheisen ihmisen kuolemaa. Myös lemmikin kuolema tai pelko siitä, että lemmikki menehtyy, aiheutti surua ja pelotti.
Osa työpajoihin osallistuneista oppilaista on saattanut joutua jättämään kotimaansa. Silloin ikävöidään kaukana olevia sukulaisia tai kaivataan omaa maata ja juuria.
On koskettavaa ja hieman yllättävääkin, että lapset uskalsivat kirjoittaa lappuihin niin henkilökohtaisia ja vaikeita asioita. On hienoa huomata, että moni koki luokkayhteisön niin turvalliseksi, että tällaiset teemat pääsivät esiin.
Riidat harmittavat kaiken ikäisiä
Riiteleminen ei tunnu kenestäkään mukavalta. Koululaisten työpajalappujen perusteella riidat ja erimielisyydet olivat yksi eniten 7-13 -vuotiaita ärsyttäneitä asioita.
Koululaisia suututtivat etenkin erimielisyydet sisarusten ja vanhempien kanssa. Myös kaveririidat kiristivät pinnaa.
Yksittäisiä ikäviä kommunikaatiotilanteita olivat ne, kun joku puhuu päälle, joku ei luota tai huutaa. Se, että haukutaan toista, harmitti myös.
Jos lapsi itse on tunnekuohun vallassa, aikuisen rankaisu, toruminen ja syyttely vain pahentavat tilannetta ja ajavat lapsen nurkkaan, kirjoittavat Anna Tommola ja Sanna Häkkilä (2017, 191). Kirjoittajat toteavat, että suhtautumalla lapseen kielteisesti aikuinen lisää lapsen kuormitusta. Lapsi ei tällöin pysty ohjaamaan käyttäytymistään toivottuun suuntaan. Vanhempien kannattaisikin huomata ja vahvistaa lapsen hyvää käytöstä (Tommola ja Häkkilä 2017, 192).
Kuinka kauan voin pelata?
Vastauksista näkyy, että lapset viettävät aikaa erilaisten ruutujen äärellä. Ruutuajan menettäminen suututtaa. Akun loppuminen harmittaa. Tietokonepelissä häviäminen kiukuttaa ja kauhuelokuvan hahmo pelottaa. Myös jotkut pinnalla olevat videoklipit ärsyttivät.
Kaiken kaikkiaan älylaitteita koskevia lappuja oli kuitenkin melko vähän ottaen huomioon, kuinka paljon ruutuajasta nykyään puhutaan.
Huolien tilkkutäkki
Monet yksittäisen maininnan saaneet asiat, jotka lapsia suututtivat, pelottivat tai surettivat tuntuvat kovin tutuilta. Esimerkiksi hammaslääkäri, kovat äänet, maiskuttaminen, oksennustauti tai sää taitaa olla monen aikuisenkin inhokkilistalla. Ja saattaapa uimarepun pakkaaminenkin huonona päivänä ärsyttää.
Lopuksi voit vielä palata oman lappusi sisältöön ja katsoa tämän jutun kuvana olevaa sanapilveä. Sanapilven pohjana on käytetty lasten kirjoittamia lappuja. Löytyykö pilvestä oman lappusi sanoja? Kaiken kaikkiaan koululaista tuntuvat kuormittavan samankaltaiset asiat kuin aikuistakin. Kukapa meistä ei toisinaan pelkäisi epäonnistumista tai tuntisi yksinäisyyttä?
Teksti: Marjo Linnasalmi ja Irene Tuominen
Marjo työskentelee TOTEM-teatterissa tuottajana.
Irene vastaa TOTEM-teatterin yleisötyöstä.
Lähde: Tommola, A & Häkkilä, S. Rauhoita ja rohkaise. Apua lapsen stressitilanteisiin. (Nemo, 2017).