Kolme kokkia etsii täydellistä reseptiä. He mittaavat, punnitsevat ja pilkkovat raaka-aineet millintarkasti. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Täydellisyyden tavoittelu ja rutiininomainen suorittaminen saavat kokit toistamaan mekaanisesti työtapoja, joihin he oikeastaan ovat jo leipääntyneet. Lisäksi yksi kokeista on käyttänyt holtittomasti ravintolan rahoja.
Seurauksena on kaaos keittiössä. Jonkin on muututtava, ruuan valmistukseen ja yhteistyöhön on taas löydettävä ilo ja virtaavuus.
Vaeltava keittiö -esityksen ovat suunnitelleet ja ideoineet ohjaaja-teatteripedagogi Riku Saastamoinen ja koreografi Maria Nurmela. Riku ohjaa esityksen, Maria vastaa koreografiasta. Tosin työnjako ei ole kiveen kirjoitettu, tärkeintä on ollut joustavuus ja työn ilo.
Miltä elämä maistuu?
Riku oli jo pitkään haaveillut esityksestä, jonka aiheena olisi ruoka. Hän halusi käyttää taiteen tekemisen lähtökohtana kaikille läheistä asiaa.
Ruuan merkitys arjen rakentajana kiehtoo Rikua. Kyse ei ole vain ravitsemuksesta, vaan siitä, miltä elämä maistuu. Einesten myötä saatamme suhtautua ruokaan itsestäänselvyytenä. Lautasellamme on tasalaatuisia tuotteita, joiden valmistamiseen ei ole tarvinnut nähdä vaivaa. Pahimmassa tapauksessa syöminen on vain suoritus.
– Kannan taiteilijana ja opettajana vastuuta siitä, että ihmisten yhteys aistikokemuksiin – oli se sitten syömistä, taiteen vastaanottamista tai vaikka talon maalausta – pysyisi elävänä ja vivahteikkaana, Riku sanoo.
Vaikka ohjaaja kertoo itsekin turvautuvansa silloin tällöin eineksiin, hän haluaa vastustaa liiallista rutiininomaisuutta.
– Yksi taiteen tehtävistä on tottumusten vastustaminen, asioiden näkeminen uudella tavalla, hän sanoo.
Maria lisää, että toisaalta tarvitsemme tapoja ja tottumuksia, jotta voimme olla ihmisiä. Niitä pitää kuitenkin olla valmis muuttamaan, jotta näkisi erilaisia mahdollisuuksia elämässä.
Keittiön arki muuttuu tanssiksi
Vaeltava keittiö on sanaton nykyesitys, joka perustuu liikkeeseen. Satu Kankkosen suunnittelema äänimaailma ja Hanna Erämajan lavastus tukevat ravintolan absurdia tunnelmaa.
Rekvisiitta eli keittiövälineet ovat esityksessä tärkeässä osassa. Kulhoilla, veitsillä ja keittiövaaoilla tehdään ääniä ja muodostelmia. Mikroaaltouunin kilahdukset ja munakellon tikitys ovat inspiroineet äänimaailmaa.
–Olisi ihanaa, jos lapsi esityksen jälkeen kuulisi ruokailuvälineet musiikkina, Maria sanoo.
Esitystä on työstetty prosessimaisesti siten, että esiintyjät ovat tuoneet liikeimprovisaatioissa omia ideoitaan mukaan. Koreografia on syntynyt tutuista ja arkipäiväisistä toiminnoista, joita keittiössä tehdään. Tuttuus muuttuu tanssiksi, kun sitä katsoo uudesta näkökulmasta.
Esitys innostaa kokkaamaan
Riku toivoo, että taiteellisen annin lisäksi esitys kannustaisi katsojia ruuanlaittoon.
-Onhan se aivan mahtava homma! Se on loputtoman rikas maailma.
Riku tunnustautuu itse ruoka-intoilijaksi. Hänen bravuurinsa on maalaiskeitto, jonka salaisuus on maistuva liemi. Aineksia varioimalla keitto taipuu moneen.
Myös hifistely on Rikulle tuttua.
-Menin tosi pitkälle siinä, miten kotona voi tehdä tosi hyvää pizzaa sähköuunissa.
Maria puolestaan on taitava jälkiruokien valmistaja. Herkuista paras on sulava suklaakakku, joka tarjoillaan vadelmien ja kermavaahdon kanssa.
Teksti ja kuva: Marjo Linnasalmi