Rinnakkaiselosta permakulttuurin kanssa

Päivi Rissanen / 7.6.2017

TOTEMin toimipaikka sijaitsee Espoon Kilossa Lillklobbin hyvin vanhalla maatilalla. Syksyllä 2016 puutarhuri Joshua Finch palautti tilalle viljelytoiminnan. Alkoi hedelmällinen rinnakkaiselo permakulttuurin alan kanssa, jonka menetelmiin tilan viljely nyt pohjautuu. Tämä herätti TOTEMin uuteen tienhaaraan pohtia permakulttuurisen ajattelun mahdollista sovittamista toimintaansa ja miten tällä voisi myös suunnata huomiota ympäristöystävällisyyteen. Elämäni eka bloggaus ei ole kattava raportti teatterimme valmiiksi muotoutuneesta uudesta ekologisesta ajattelutavasta, vaan hahmotelma artikuloida käynnissä olevaa innostavaa prosessia.

Kaikkia tarvitaan ilmastotalkoissa. Henkilökohtaiset arjen pienet ekoteot ovat hyvä alku, mutta eivät yksin riitä. Yhteiskuntien on kyettävä rakenteellisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin uudistuksiin. Taiteen tehtävä ei ole ratkaista ilmastokriisiä, mutta taiteen avulla ihmisille voi vinkata uusia ajattelutapoja.

Kestävä kehitys -käsite otettiin käyttöön jo 1970-luvulla tavoitteena turvata maapallon tulevaisuus. TOTEMin kotikaupunki Espoo on sitoutunut kestävään kehitykseen ja edellyttää siihen sitoutumista myös kulttuuritoimijoiltaan sekä vuosittain raporttia siihen liittyvistä toimista. Kestävässä kehityksessä ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä toiminta johtaa taloudelliseen kestävyyteen, joka määritellään sisällöltään ja laadultaan tasapainoiseksi kasvuksi. Permakulttuuri on menetelmä (permaculture design system), jonka keskeisen dogmin mukaan esim. metsän tai niityn ekosysteemit opettavat, miten voimme luoda elinympäristöjä, jotka ovat luonnollisesti energiatehokkaita, luonnolliseen kiertoon perustuvia, hedelmällisiä ja joissa hukkajäte on minimoitu (waste free). Ala perustuu eettisiin periaatteisiin, jotka ovat huolenpito maasta ja ihmisistä sekä kasvun ja kulutuksen sääntely siten, että ylijäämä jaetaan reilulla tavalla. Permakulttuurisen toiminnan ympäristövaikutuksina maan kunto elpyy ja paranee. Huolenpito ihmisistä muistuttaa yhteisöllisyydestä ja vastuusta kaikkien hyvinvoinnista. Voiton maksimoinnin sijaan permakulttuurissa tasajaon eettinen periaate ohjaa palauttamaan ylijäämän takaisin järjestelmään (share the surplus). Kohtuullinen oma osuus on reilua muita kohtaan, jolloin muillekin jää osuutensa.

Kestävässä kehityksessä pienelle teatterille talouskasvun edistäminen on nurinkurinen tavoite.

Vaikka toimintamme ei olekaan kedon kaltainen luonnollinen kiertotalous, vuoden rinnakkaiselon jälkeen koen permakulttuurin alan kestävää kehitystä läheisemmäksi sanoittaa vaikutustamme ekosysteemin. Kestävässä kehityksessä pienelle teatterille talouskasvun edistäminen on nurinkurinen tavoite. Toki pienen teatterin on budjetoitava tarkkaan ja velkaantumisen riski on eliminoitava, mutta taloudellista voittoa pieni yleishyödyllinen yhdistys ei verottajan säädösten mukaan edes saa tuottaa eikähän se ole taiteellisen toiminnan tavoitekaan. Toisaalta miksi ylipäätään tavoitella talouden kasvua, koska kulutuksen kasvun ihannointia kaikkien tulisi vähentää?

TOTEM pienenä organisaationa, esteettisillä valinnoillaan ja pienimuotoista teatteria tuottavana on toiminut aidosti hyvinkin ympäristöystävällisesti toimintavuosiensa alusta lähtien. Koko henkilökunta ja vierailevat taiteilijat tekevät valintoja mahdollisuuksien mukaan eettisin ja ekologisin perustein. Sekä toimistossa että näyttämöllä käytetään uudelleen, kierrätetään ja vähennetään. Polkupyörä on mahdollisuuksien mukaan luonnollinen valinta kulkupeliksi, paitsi kiertueella, jolloin vuokrattu keikkapaku kulkee uusiutuvista kotimaisista ja vähäpäästöisistä energialähteistä tuotetulla polttoaineella. Kiertuetoiminta palvelee yleisöä valtakunnallisesti yhdenvertaisesti.

Vielä joitain ajatusluonnoksia siitä, miten toimintaamme voisi sovittaa permakulttuurista käsitettä ylijäämä, joka jaetaan reilulla tavalla. Toiminta-avustuksia hakiessamme tunnemme kohtuulliset rajamme, jotka riittävät toimintaamme; toimintaa tai työnmäärää ei tarvitse kasvattaa. Vuosittain varastosta jaetaan mahdollinen turha pois uudelleen käytettäväksi. Lajittelemme huolella kaikessa toiminnassamme jätteen jatkokäyttöä ajatellen ja kompostoimme toimipaikkaamme pihamultaa. (Keittiökomposti saattaa jopa muuttua matokompostiksi.) Rajoitamme oman energian käyttömme myös muiden tarpeisiin. Taiteellinen työmme esteettisen kokemuksen lisäksi aidosti välittää kulutuksen vastaisia ei-materiaalisia arvoja ja nähty muuntuu katsojalle kokemuksena energiaksi.

Rinnakkaiselo permakulttuurin kanssa on keskustelevaa ja inspiroivaa. Hyvin kiinnostavaa nähdä, millaista ajattelua tämä lähivuosina tuo koko toimintaamme lisää ja toisaalta, mitä mahdollisesti purkaa. Emme ole suuntautumassa ilmastotaiteilijoiksi tai julistavaksi ekoteatteriksi, mutta henkilökohtaisia arvojaan vastaan olisi mahdotonta toimia.

PÄIVI RISSANEN

Kuukauden bloggaajan esittely (by: blogiemäntä Tiina P.)

Tanssi- ja esitystaiteilija Päivi Rissanen on myös TOTEMin taiteellinen johtaja, mikä pienessä teatterissa tarkoittaa mahdollisuutta saada vaikuttaa ohjelmistosuunnitteluun ja rohkeasti kehittää nykylastenteatterin lajia eteenpäin. Päivi muistuttaa, että taiteellinen johtajuus tarkoittaa myös hyvin paljon arkista teatterin pyörittämistä ja muuta toimistotouhua. Näin kesäkuussa on kausi purkissa, ja juuri nyt Päivi arkistoi ja siivoaa lajitellen työpöytäänsä, nauttien siitä, että kohta on rauha pysähtyä miettimään ja toisaalta on aikaa kehotyölle; ”Fiilistelen kesän suuntaan”. Päivi ajattelee lastenteatterin kentän olevan monimuotoinen siinä missä muukin taiteen kenttä. Hänestä on hienoa, että myös rohkeat esitystaiteen kokeilijat ovat viime vuosina tuoneet lajiin uutta ja raikasta näkökulmaa, sillä alakouluikäisen esityksenlukutaitoa ei ole syytä aliarvioida: ”Alakouluikäinen on vilpittömän avoin ja fiksu katsoja.”. TOTEM-teatterin vahvuutena Päivi pitää taiteellista linjaa, joka on mahdollistunut toisiaan kuuntelevalla ja samaan hiileen puhaltavalla yhteisöllä. TOTEM on pystynyt lajillaan osoittamaan, että myös vaihtoehtoisella lastenteatterilla on paikkansa.