Pari sanaa yleisötyöpajojen luonteesta

Louna-Tuuli Luukka / 15.5.2017

Olen ollut TOTEM-teatterin yleisötyöntekijä loppuvuodesta 2013 alkaen. Tavallisesti vierailen kouluissa päivää tai paria esityksen jälkeen. Yleisötyön olemus ja merkitys herättävät edelleen kysymyksiä, joita on aiheellistakin pohtia. Miksi tarvitaan yleisötyötä esityksen oheen? Eikö pelkkä esitys riitä? Mitä lisäarvoa tuo teettää oheistehtäviä tai laittaa osa yleisöstä oppitunnin mittaiseen työpajaan? Tarvitaanko erillistä työpajaa esityskokemuksen laajentamiseen? Eikö se sitä paitsi aseta yleisön jäseniä epätasa-arvoiseen asemaan?

Kyllä asettaa ja ei aseta. En näe työpajaa niinkään tarpeellisena esityksen ymmärtämisen kannalta, koska esitykset ovat itsenäisiä taiteellisia kokonaisuuksiaan, jotka ohjaajat ovat viisaudessaan määritelleet juuri niin monitulkintaisiksi tai selkeiksi kuin itse on halunnut. Työpajojen päämääränä ei ole niinkään johdattaa tulkinnan äärelle. Olen laatinut purkutehtäviä, joita opettajat voivat halutessaan teettää esityksen jälkeen oppilailla ja joiden avulla esityksen herättämistä ajatuksista voi keskustella, tai joiden avulla voi palata sen herättämiin tunteisiin ja kysymyksiin. Työpajat sen sijaan ovat itsenäisiä kokonaisuuksiaan, jo sen takia, että niihin usein osallistuu oppilaita, jotka eivät ole päässeet näkemään itse esitystä, esimerkiksi poissaolon takia. Työpajojen on siis tarkoitus olla yhtä aikaa kokemusta syventäviä, että omilla jaloillaan seisovia. Niissä pyritään yhdistämään pohdintaa toiminnallisuuteen sellaisissa raameissa, jotka soveltuvat mahdollisimman monenlaisille oppilaille ja temperamenteille.

Miksi tarvitaan yleisötyötä esityksen oheen? Eikö pelkkä esitys riitä? Mitä lisäarvoa tuo teettää oheistehtäviä tai laittaa osa yleisöstä oppitunnin mittaiseen työpajaan? Tarvitaanko erillistä työpajaa esityskokemuksen laajentamiseen?

Työpajojen lähtökohta on esityksessä, mutta niitä voi ajatella satelliitteina tai kuin kuuna, joka kiertää planeettaa, joka on itse esitys. Teen työpajakäsikirjoitusta rinnakkaisena prosessina esityksen valmistamisen kanssa. Valitsen esityksen aihekimpusta teeman, joka tuntuu minusta koskettavalta tai kiinnostavalta ja josta minun mielestäni löytyy tarttumapintaa alakoululaisten elämään. Teen työpajan esityksen hengen mukaiseksi ja jos mahdollista, sisällytän siihen jonkun esityksestä tutun elementin. PNNN LNK -esityksen pajassa Köydenvetovoimaa tehtiin miniversio esityksessä nähdystä köysilabyrintista, tämän vuoden esityksen Lentämisen alkeet pajassa Pyrähdyksiä käytetään sanomalehtipaperia, joka niin ikään on esityksestä tuttu väline. Esityksessä paperia käytetään lentoharjoituksessa, pajassa siitä tulee väline, jonka avulla osallistujat kehittelevät erilaisia supersankareita.

Olen kohdannut tämän kevään aikana ainakin 1200 lasta, eli supersankaria.

TOTEM-teatterin yleisötyöhön sisältyy kevään 2017 aikana 96 työpajaa, joista minä olen ohjannut yli 60, viimeiset samalla viikolla kuin kirjoitan tätä. Jos yhdessä työpajassa on keskimäärin 20 oppilasta, se tarkoittaa, että olen kohdannut tämän kevään aikana ainakin 1200 lasta, eli supersankaria. Olen kohdannut varmaankin satoja voimasankareita paperihauiksineen ja lähes yhtä paljon vakoojia. Olen kohdannut sankareita, jotka lentävät yläilmoissa etsimässä yksinäisiä ihmisiä, joiden päälle he laskeutuvat vahvistamaan näiden itsetuntoa, jotta he uskaltaisivat etsiä uusia ystäviä. Olen tavannut monta sotkija- ja silppuajasankaria, ystävien riitoja selvittäviä supersankareita ja kodittomille koteja tekeviä sankareita. Orientoivilla harjoitteilla pyrin antamaan viitteitä siihen, että supersankari voi olla monella tavalla. Osa sankareista on selkeästi hyvää tekeviä, osa heistä innostuu kun saa tehdä jotain, jota normaalisti ei ole luvallista tehdä (yleensä sotkea, lopuksi siivotaan), osa on absurdeja. Tärkeää on mielestäni, että oppilaat saavat tilaa ja tulevat hetken ajan nähdyksi itse määrittelemällään tavalla. Tämäkin on sillä edellytyksellä, että he itse haluavat tulla nähdyksi. Kenenkään ei ole pakko esiintyä muulle luokalle, vaan työpajan luova prosessi on yhtä merkittävä ilman sitäkin.

Työpajojen jälkeen harjoitteet ovat opettajien vapaassa käytössä jatkossakin. Niistä voi poimia omat suosikkinsa erilaisissa yhteyksissä sovellettaviksi, tai pajaa voi toistaa vaikka kokonaisuudessaan.

LOUNA-TUULI LUUKKA

Kuukauden bloggaajan esittely (by: blogiemäntä Tiina P.)

TOTEM-teatterin teatteripedagogi, esitystaiteilija Louna-Tuuli Luukka suunnittelee tällä hetkellä TOTEMin teatteripedagogisten töiden lisäksi ensi vuoden taiteellisia töitään, luvassa on ainakin lastenteatteriesityksen ohjaus Ouluun sekä esitystaideteos Helsinkiin. Louna-Tuuli on viime aikoina miettinyt paljon suhdettaan taiteen toisaalta hyvää tekevään vaikutukseen kuin myös sen tärkeyttä; että taiteella on itseisarvonsa ja se saa olla hyödytöntä. Louna-Tuuli on ollut urallaan paljon tekemisissä lastenteatterin kanssa, enkä lähtökohtaisesti ajattele siitä eri tavalla kuin muustakaan teatterista. Hän pitää tinkimättömästä, yleisöään arvostavasta ja taiteellisesta teatterista, oli se sitten suunnattu minkä ikäiselle yleisölle tahansa. TOTEM-teatterin vahvuuksina hän pitää taiteellisen linjan ja vankan kokemuksen myötä tullutta luottoa siihen, että yleisöllä on esityksenlukutaitoa ja huumorintajua. ”Pidän myös hyvänä sitä, että harjoituskaudella tarjotaan henkilökunnalle perkolaattorilla keitettyä, ranskalaista paahtoa olevaa kahvia.”, kiteyttää Lounis koko henkilökunnan puolesta!