Iiris Autio, teatteripedagogi
15.6.2021
Yksi ekaluokkalainen oppilas kerrallaan istuu punaiselle jakkaralle luokkatovereidensa eteen Improa ja ihmetystä -teatterityöpajassa. Tuolilla istuja saa olla hallitsija, jota palvelijat ilostuttavat pienellä esityksellä. Yksi haluaa nähdä pupuja, toinen ninjataistelun ja kolmas jotakin aivan muuta. Kun hallitsija on nähnyt tarpeeksi, hän kiittää palvelijoitaan aplodein. Välillä hallitsija unohtuu silti katselemaan esitystä niin, että hänen taputuksensa kaikuvat yksittäin ja hitaasti. Silloin palvelijoiden on vaikea havahtua luopumaan annetusta roolista. Leikki pysäytetään toviksi ja pieni hetki käytetään taputtamisen jalon taidon harjoittelemiseen yhdessä. Taidon, jota pienet ekaluokkalaiset eivät ole päässeet treenaamaan, sillä iso osa heidän elämästään on kulunut ja koko koulu-uransa käyty aikana, jolloin yleisötapahtumat on koronapandemian vuoksi kielletty. Yksittäisille koululuokille on onneksi ollut mahdollista esiintyä huolellisin turvallisuusjärjestelyin. Isommilta oppilailta suosionosoitukset tulevat jo tottuneemmin ja PNNN LNK -näytelmämme päätyttyä niistä ei ole tulla loppua. Näyttelijöiden on keskeytettävä aplodit ja annettava erikseen poistumislupa liikuntasalista. ”Kiva esitys, mutta liian lyhyt,” toteaa yksi oppilas. Yleisö olisi selvästi halunnut nähdä vielä lisää. Koululuokka pääsee palaamaan esityksen teemoihin vielä parin päivän kuluttua MNSTR-nimisessä työpajassa.
Ennennäkemättömät yleisöt ja ratkaisut
PNNN LNK -esitykseen liittyvän yleisötyön lisäksi repertuaariimme on kuulunut tänä keväänä Ennennäkemättömät yleisöt -hanke, jonka avulla tahdoimme tavoittaa meille uusia kouluja. Neljä luokkaa kahdella espoolaisella koululla saivat kukin kolme Improa ja ihmetystä -teatterityöpajaa toukokuun aikana. Työpajoissa lapset saivat itse keksiä, eläytyä, nostaa esille aiheita ja rakentaa näyttämökuvia siitä, mitä he halusivat nähdä. Pajat ja niissä koetut uudet ideat, iloinen hämmästys ja pirteällä energialla virtaava yhdessä tekeminen olivat loistava, yhteishenkeä ja mielialaa kohottava päätös kevätlukukaudelle. Ilman taidetta ja sen myötä tapahtuvaa inhimillisen kokemuksen tarkastelua elämästä tulee latteaa. Myös lapsilla ja nuorilla on oikeus taiteeseen eikä mikään muu opeta ihmisenä olemisen taitoja siten kuin taidekasvatus.
Taidekokemuksen reflektoiminen asettaa oppilaan ajattelijaksi*. Tällöin oppilas ei omaksu ainoastaan uutta tietoa, vaan muodostaa myös tuon tiedon luonteeseen liittyviä käsityksiä ja uskomuksia. PNNN LNK -esityksen teemat yhdistettiin koululaisten henkilökohtaiseen tasoon MNSTR-työpajan pulmatehtävässä. Haastavien ongelmien ratkaiseminen yhdessä ja luovasti kunkin osallistujan tietotaitoa hyödyntäen tekee oppilaista ajattelijoiden lisäksi asiantuntijoita. Tehtävässä jokainen saa kertoa, miten ovat jonkin tilanteen ratkaisseet tai tehdä ehdotuksen mahdollisesta vaihtoehdosta. Siten oppilas saa ottaa tietoisesti osaa yhteisen tiedon rakentelemiseen. Esitys ja siihen kuuluva yleisötyö antavat näin edellytyksiä prosessiin, jossa oppilas kykenee soveltamaan omaksumaansa tietoa uudessa kontekstissa. Taidekokemus auttaa kokemaan ja näkemään asiat uudella tavalla.
Aplodien arvoista
Usein sellaiset oppilaat, jotka muuten jäävät oppitunnilla sivuun tai jotka tarvitsevat oppimiseensa eriasteista tukea, pääsevät loistamaan teatteriesityksen ja -työpajan yhteydessä. Siksi päätän kirjoitukseni nerokkaaseen havaintoon, joka löytyy R. J. Palacion kirjasta Ihme. Teos on rohkaiseva romaani ennakkoluulojen kohtaamisesta. Kertomuksen päähenkilö on viidesluokkalainen August, jonka kasvot ovat epämuodostuneet. Eräässä kohdassa August on katsomassa siskonsa teatteriesitystä, jonka päätteeksi yleisö taputtaa esiintyjille vimmatusti. August toteaa:
”Minusta pitäisi olla laissa, että kaikille maailman ihmisille osoitettaisiin seisaaltaan suosiota ainakin kerran elämässä.”
Minä haluan nähdä, että tämän maailman saa vielä täyttää tuhannet ja tuhannet taputukset. Kaikukoot ne koululuokissa, liikuntasaleissa, teatterisalongeissa, ulkoilmalavoilla ja kaduilla. Kaikkialla, minne teatteri ja esitystaide ikinä ihmisten mukana matkustaa. Taiteen nälkään ei ole muuta lääkettä kuin taide itse.
*Oppimisen ja opettamisen vertauskuvat, Hakkarainen, Lonka &Lipponen: Tutkiva oppiminen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Iiris Autio tuli TOTEM-teatteriin työpajaohjaajaksi vuonna 2018. Vuonna 2021 hän toimii lisäksi teatteripedagogin sijaisena vanhempainvapaan ajan. Iiriksestä on ollut mielenkiintoista päästä arvioimaan yleisötyön merkitystä ja vaikutusta sekä kehittämään työtä edelleen eteenpäin. Hänestä lasten taiteellista vapautta ja sen aitoa toteutumista tulisi vaalia. Myös lapset haluavat käsitellä taitein keinoin vaikeita aiheita, jotka herättävät erilaisia tunteita. Aikuisten tulee luoda tuolle prosessille turvalliset ja hedelmälliset olosuhteet.
Lisää ajatuksia esitystaiteeseen kasvamisesta voit käydä kuuntelemassa Dramaturgista todellisuutta – podcastista, jonka yhdessä jaksossa Iiris ja Päivi vierailevat.
Linkki podcastiin