Ohjaajan näkökulma
Tuomas Timonen, 18.10.2021
I
Millaista on ohjata esitys, joka esitetään minkä tahansa koulun liikuntasalissa? Mitä se tarkoittaa ohjaamisen näkökulmasta?
Kysymyksen käsittely täytyy aloittaa itse asiassa vielä liikuntasaleja edeltävältä ajalta.
Eli mitä tarkoittaa ohjata esitys, jota harjoitellaan tilassa, joka ei ole liikuntasali, ja joka myöhemmin esitetään minkä tahansa koulun liikuntasalissa?
II
Kun harjoitus- ja esitystila poikkeavat toisistaan, ja kun vielä esitystilat poikkeavat keskenään toisistaan, on – ohjaamisen näkökulmasta – käytännöllistä ajatella, että ohjaamisen keskeisin elementti on se, mikä on esityksestä toiseen sama, tai ainakin lähes sama, eli esiintyjä.
Esiintyjä on se, joka on liikuntasalista, sen koosta ja mittasuhteista, sen pintamateriaaleista, valaistuksesta ja lattiaviivoituksista riippumatta aina sekä ohjaamisen käytettävissä että katsojien nähtävillä.
Sen sijaan olisi kenties vähemmän mielekästä ohjata esiintyjän saapumisia ja poistumisia ovista, joiden olemassa olosta saati sijainnista ei ole tietoa. Tai ohjata esiintyjää roikkumaan puolapuista tai koripallorenkaasta, joiden sijainnista tai saavutettavuudesta ei ole tietoa.
Toki heti nyt, kun esitän tällaista, mieleeni tulee täysin vastakkainen ajatus, että kenties juuri tällaisen, esityskohtaisen liikkumavaran ohjaaminen, olisi juuri liikuntasalin yhteydessä erittäin mielekästä.
Toiseksi, nyt kun pohdin tätä, huomaan, että olen kahdessa liikuntasaleihin sijoittuvassa ohjauksessani [Sattumia ja sivupolkuja ja Lammassaaressa] pyrkinyt lähinnä unohtamaan liikuntasalin. Mutta mitä jos muistaisin sen, tai oikeammin huomaisin tai myöntäisin sen?
Nimittäin, miksi kummassakaan ohjaamassani esityksessä ei ole esimerkiksi heitelty koripalloa koriin? Kumpaankin se olisi sopinut erinomaisesti!
III
Ohjaajana täytyy ajatella ja ymmärtää aina myös katsojaa ja katsojan kokemusta.
Liikuntasalin suhteen se tarkoittaa paitsi kysymystä liikuntasalin itsensä merkityksestä, myös – koska kouluissa vierailevat esitykset sijoittuvat koulupäivien sisälle – kysymystä kellonajan merkitystä.
Ohjaajana kysyn siksi: mihin tilaan esiintyjä saapuu, mitä (muuta kuin teatteria) tila tarkoittaa katsojille, millaisessa vireystilassa katsoja keskimäärin on – ja mitä tämä kaikki tarkoittaa ohjausratkaisujen kannalta.
Liikuntasalien merkitys koululaisille voi olla ristiriitainen. Tyypillisesti sinne tullaan kenties juoksemaan, kenties myös huutamaan ja purkamaan energiaa. Mutta sitten sinne tullaan aina välillä myös – esim. joulu- ja kevätjuhlissa, tai vierailevien teatteriesitysten vuoksi – olemaan hiljaa ja kohtaamaan vieläpä mahdollisesti jotain outoa tai peräti sellaista, mikä ei kiinnosta pätkääkään.
Myös mainittu kellonaika ja siihen liittyvä yleisön vireystila täytyy ohjaajana ymmärtää. Koska edes himolukijoista aniharva lukee aamupäivällä Dostojevskiä.
Tuomas Timonen työskentelee dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen lehtorina sekä kirjailijana. Hän on kirjoittanut ja ohjannut TOTEM-teatterille näytelmät Sattumia ja sivupolkuja sekä Lammassaaressa ja suunnittelee seuraavaa ohjausta vuodelle 2023. Näytelmien ja kuunnelmien lisäksi hän on kirjoittanut runokokoelmia, joista viimeisin Salkku (Teos, 2020).