JÄRKYTTÄVÄN HIENO KEKSINTÖ, osa 2/2

JANNE SAARAKKALA / 22.1.2018

Kaksiosaisessa blogipostauksessa Janne Saarakkala käsittelee TOTEM-teatterin Tulppaanikupla-esitystä, jonka hän käsikirjoitti ja ohjasi.

Villit tulppaanit kukkivat karussa vuoristossa, siellä missä Kiina ja Tiibet kohtaavat Venäjän ja Afganistanin. Muinoin turkkilaispaimentolaiset löysivät ne sieltä. Ensimmäiset historialliset maininnat tulppaaneista sijoittuvat 1100-luvulle. Silmän iloksi näitä värikkäitä kukkia ryhdyttiin jalostamaan ensimmäisen kerran Osmani-imperiumin sulttaanien puutarhoissa Turkissa 1500-luvulla. Seuraavan vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla ne siirtyivät vähitellen kasvitieteilijöiden mukana Eurooppaan, erityisesti Alankomaihin, jossa syttyi tulppaanikuume. Kukkien sipulit saattoivat maksaa painonsa verran kultaa ja kerrotaan, että yhden sipulin hinnalla saattoi ostaa jopa kokonaisen kartanon hienolta asuinalueelta.

Tulppaanihuutokaupat, joita pidettiin kapakoiden takahuoneissa, ja joihin osallistui alankomaalaisia kaikista yhteiskuntaluokista, loivat pörssiä muistuttavan hintakeinottelutilanteen, jossa tulppaanin sipulit olivat kuin kolikoita ja sipulierien ostositoumukset seteleitä tai osakekirjoja, joita myytiin edelleen. Jotkut varmasti rakastivat tulppaaneja sellaisenaan ja kävivät kauppaa saadakseen kukkapenkkeihinsä yhä erikoisempia yksilöitä, mutta suuri osa huutokauppoihin osallistuneista oli paikalla luodakseen ilmaista rahaa tyhjästä.

Niin kuin pörssikuplien kohdalla aina, myös tämä kupla puhkesi ikävin seurauksin.

Kun olin jo päättänyt, että esitys käsittelisi rahaa, törmäsin Yle Areenassa itävaltalaiseen tv-dokumenttiin Tulppaanikupla, joka käsitteli edellä esiteltyä tapausta Alankomaissa vuosina 1636 – 37 ja sen yhtymäkohtia nykyaikaisen pörssin toimintaan. Minua kiehtoi kukkien yhdistyminen hintakeinotteluun ja se miten havainnollinen esimerkki tapaus oli siitä, kuinka rahan – tai siihen rinnastettavan asian – voi saada poikimaan lisää rahaa. Tässä tapauksessa kaupan väline olivat tulppaanit.

Tästä alkoi rahatalouden maailmanlaajuinen vallankumous, joka yhä tänä päivänäkin perustuu luottamukseen siitä, että lainaa on saatavissa ja pystymme aikanaan maksamaan sen takaisin.

Luin dokumentin innoittamana Mike Dashin kirjoittaman kirjan Tulipomania: The Story of the World’s Most Coveted Flower & the Extraordinary Passions It Aroused, joka on paitsi kuvaus itse tapauksesta ja alankomaalaisesta yhteiskunnasta, myös kiehtova kuvaus tulppaanin maailmanvalloituksen historiasta ja sen jalostamisen taiteesta.

Kirjassaan Sapiens, Ihmisen lyhyt historia Yuval Noah Harari teroittaa, että 1500- ja 1600-lukujen Alankomaat hallitsivat maailmankauppaa paitsi purjelaivastollaan myös edistyksellisellä lainsäädännöllä, joka kunnioitti yksilön oikeuksia, erityisesti yksityistä omistusoikeutta, ja jota valvoi muista eurooppalaisista maista poiketen hallitsijasta riippumaton oikeuslaitos. Sen lisäksi alankomaalaiset erosivat naapurimaiden kauppiaista siinä, että he todella maksoivat velkansa. Tämä synnytti rahoittajissa uudenlaista luottamusta ja alankomaalaiset yritykset alkoivat kukoistaa, niiden omistusosuuksista maksettiin isoja summia ja yrityksen tuottamaa voittoa jaettiin osakkeiden omistajille. Toisin sanoen, alankomaalaiset saivat ja käyttivät luottoa ja oppivat keinottelemaan lainaamallaan rahalla sekä omistusosuuksilla. Tästä alkoi rahatalouden maailmanlaajuinen vallankumous, joka yhä tänä päivänäkin perustuu luottamukseen siitä, että lainaa on saatavissa ja pystymme aikanaan maksamaan sen takaisin.

”Suurimmalle osalle maailman rahoista on katteenaan ainoastaan tämä luottamus”, kirjoittaa Harari.

Maailman ensimmäinen pörssi avattiin Amsterdamiin vuonna 1602. Vaikka tulppaaneja ja niiden ostositoumuksia ei kaupattu siellä, tulppaanikuplan puhkeaminen vuonna 1637 ja sen seuraukset toimivat yhtenä ensimmäisistä varoituksista koskien pörssikeinottelun vaaroja.

Jokainen tietää kuumeen, jonka mahdollisuus voittaa missä tahansa pelissä aiheuttaa. Jokainen joskus rahapelejä pelannut tietää miten huumaava on päävoiton mahdollisuus vaikka voiton todennäköisyys olisi olematon.

Huutokauppa ja pörssikauppa ovat toisilleen sukua olevia tapoja kilpailla voitosta. Se on pelaamista, leikkimistä mutta myös totisinta totta. Siksi TULPPAANIKUPLA – pörssiromahdus ja rahan synty -esitys ei ole vain teatteria. Haluan tarjota lapsille mahdollisuuden kokea, miten vähän hintakeinottelu aikuisten pelinä eroaa lasten omista peleistä, paitsi että seuraukset ovat paljon vakavampia. Toivon, että lapset ajattelisivat sitä, mihin saakka pelaaminen on heistä oikeudenmukaista, ja ottaisivat keinotteluun kantaa.

JANNE SAARAKKALA (22.1.2018)

Kuukauden bloggaajan esittely (by: blogiemäntä Tiina P.)

Ohjaaja, käsikirjoittaja ja esiintyjä Janne Saarakkala tunnetaan rohkeasti esitystaidetta uudistavana taiteilijana. Tällä hetkellä Janne on kiireinen: ”Sen lisäksi, että ohjaan TOTEM-teatterissa, huolehdin Riihimäen Teatterin ohjelmistosta, leivon yleisön kanssa ruisleipää Todellisuuden tutkimuskeskuksen performanssissa Helsingin taidemuseossa ja mietin, kuinka olisin taiteilijana entistä rohkeampi.” Lastenteatterista Janne ajattelee usein, että sitä ei tehdä lapsille vaan aikuisille, jotka ovat lapsista tavalla tai toisella vastuussa. Jannen mieltä kiehtookin juuri se, mitä lapset todella haluaisivat teatterissa nähdä tai tehdä jos saisivat ihan itse päättää. TOTEM-teatterin vahvuutena hän pitää rentoa ja dynaamista työryhmää, joka puhaltaa yhteen hiileen. ”Ja että uskalletaan tehdä nykyteatteria lapsille!”