TOTEM-TEATTERI --- TOTEM-TEATERN
  • TOTEM-teatteri
    • Teatterista
    • Ohjelmisto
    • Kalenteri
    • Yleisötyö
    • Arkisto
    • Henkilökunta
    • Yhteystiedot
  • TOTEM-teatern
    • Teatern
    • Repertoar
    • Kalender
    • Publikarbete
    • Arkiv
    • Personal
    • Kontakta oss
  • TOTEM-theatre
  • Blogi

Janne Saarakkala: JÄRKYTTÄVÄN HIENO KEKSINTÖ, osa 1/2

12/1/2017

0 Comments

 
JÄRKYTTÄVÄN HIENO KEKSINTÖ, osa 1/2

Kaksiosaisessa blogipostauksessa, Janne Saarakkala käsittelee TOTEM-teatterin seuraavaa kiertue-esitystä, jonka hän käsikirjoittaa ja ohjaa.

Olin varmasti ajatellut rahaa aiemminkin, mutta ensimmäinen muistoni rahasta on saamani kolmen markan viikkoraha vuonna 1979. Olin ekaluokkalainen. Muistan miltä ne kolikot tuntuivat kädessä ja miltä ne haisivat. Haaveilin, että voisin uida kolikkojen ja setelien meressä niin kuin Roope Ankka. Paria vuotta myöhemmin avasin ensimmäisen tilini Kansallis-Osake-Pankkiin, koska sieltä saatua muovista säästöpossua vartioi tuiman näköinen Roope. Pankista sai myös vihkomaisen pankkikirjan, jossa oli rahan tärkeä tuoksu, ja kuinka pankkivirkailija kirjasi siihen jokaisen tilitapahtuman tietokoneen kirjoittimella, jollaisia ei ollut kellään kotikäytössä. Muistan myös isäpuolen shekkivihon, jonka toimintamekanismista ymmärsin vain sen verran, että siitä repäistyä, täytettyä ja allekirjoitettua paperin palaa saattoi käyttää kaupassa kuin seteliä. Paljon myöhemmin, 2000-luvun alussa, kun tilisiirtoja tehtiin jo nettipankissa, silloinen pankkini suostutteli minut ottamaan luottokortin. Siitä lähtien kortti on kulkenut mukana.

Mutta olenko koskaan ymmärtänyt mitä kuljetan mukanani?

Kaikkiin esittämiini muistoihin liittyy se, että raha on alusta lähtien ollut minulle taianomaisen itsestäänselvä osa elämää. Olen kyllä ajatellut pääni puhki rahan käyttöä ja taloutta sekä omassa elämässäni että maailmassa yleensä, mutta ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan TOTEM-teatterille rahaa käsittelevää, katsojia osallistavaa teatteriesitystä nimeltä TULPPAANIKUPLA – pörssiromahdus ja rahan synty, en koskaan ollut ajatellut itse rahan luonnetta tarkemmin tai miten se on syntynyt.

Asian selvittämisessä minua auttoivat Niall Fergusonin kirja Rahan nousu ja Jani Oravisjärven kirjoittama Rahan synty mutta erityisesti käsikirjoituksen keskeiseen sanomaan vaikutti Yuval Noah Hararin hittiopus Sapiens, Ihmisen lyhyt historia. Siinä esitetään ajatus 70 000 vuotta sitten tapahtuneesta kognitiivisesta vallankumouksesta, jonka tuloksena ihminen, fyysisestä heikkoudesta ja haavoittuvuudesta huolimatta, on kyennyt ottamaan maapallon kokonaan haltuunsa.

Ihmisen kognitiivisista kyvyistä merkittävin on luja usko yhdessä kuviteltuihin asioihin. Yksi tällainen, hyvin käytännöllinen mielikuvituksen tuotos, johon uskomme, on raha. Lakimiehet kutsuvat sitä juridiseksi fiktioksi, niin kuin muitakin kuvitteellisen todellisuuden ilmentymiä.

Ensin päätettiin uskoa, että esimerkiksi kotilot tai keihäät olivat niin arvokkaita, että niitä saattoi vaihtaa vaikkapa ruokaan tai muihin tarvikkeisiin. Myöhemmin uskoimme lyötyihin metallin paloihin, kolikoihin, ja järjestelmiin ja säännöksiin joita niiden ympärille luotiin. Sitten tuli paperiraha, osakekirjat, obligaatiot ja muut. Niihin uskomalla ja niitä käyttämällä ihminen voi lähteä vaikkapa Marsiin. Mutta enää emme tarvitse fyysisiä todisteita uskoaksemme rahaan, digitaaliset riittävät. Siinä mielessä raha lähestyy omaa, fiktiivistä luonnettaan. Raha on uskon asia, ja kuten Roope-niminen henkilö käsikirjoituksessa toteaa, järkyttävän hieno keksintö.

Tämän oivalluksen haluan antaa esityksessä lasten käsiteltäväksi.

”Aina kognitiivisesta vallankumouksesta lähtien sapiensit ovat täten eläneet kaksoistodellisuudessa. Toisaalta jokien, puiden ja leijonien objektiivisessa todellisuudessa toisaalta jumalien, kansakuntien ja korporaatioiden kuvitteellisessa todellisuudessa. Kuvitteellisesta todellisuudesta on ajan mittaan tullut yhä voimakkaampi, niin että nykyisin jopa jokien, puiden ja leijonien hengissä säilyminen riippuu sellaisten kuvitteellisten olentojen kuin kaikkivaltiaan Jumalan, Yhdysvaltojen ja Googlen hyväntahtoisuudesta.”

Yuval Noah Harari: Sapiens, Ihmisen lyhyt historia
 

JANNE SAARAKKALA (22.11.2017)
Picture
_________________________________________________________________________________________________________________
Kuukauden bloggaajan esittely (by: blogiemäntä Tiina P.)

Ohjaaja, käsikirjoittaja ja esiintyjä Janne Saarakkala tunnetaan rohkeasti esitystaidetta uudistavana taiteilijana. Tällä hetkellä Janne on kiireinen: ”Sen lisäksi, että ohjaan TOTEM-teatterissa, huolehdin Riihimäen Teatterin ohjelmistosta, leivon yleisön kanssa ruisleipää Todellisuuden tutkimuskeskuksen performanssissa Helsingin taidemuseossa ja mietin, kuinka olisin taiteilijana entistä rohkeampi.”. Lastenteatterista Janne ajattelee usein, että sitä ei tehdä lapsille vaan aikuisille, jotka ovat lapsista tavalla tai toisella vastuussa. Jannen mieltä kiehtookin juuri se, mitä lapset todella haluaisivat teatterissa nähdä tai tehdä jos saisivat ihan itse päättää. TOTEM-teatterin vahvuutena hän pitää rentoa ja dynaamista työryhmää, joka puhaltaa yhteen hiileen. ”Ja että uskalletaan tehdä nykyteatteria lapsille!”



0 Comments

Tomi Suovankoski: Ryhmätyön iloja – eli miksi esitykset näyttävät siltä kuin ne näyttävät

10/2/2017

0 Comments

 
Picture
Ryhmätyön iloja – eli miksi esitykset näyttävät siltä kuin ne näyttävät
 
Esitystaide on luonteeltaan sosiaalista. Sosiaalisuus on sisäänkirjoitettu esitystaiteen käsitteeseen: esitys on jotain, mitä joku tai jotkut esittävät jollekin tai joillekin. Kun puhutaan esitystaiteesta, niin yleensä tarkoitetaan sitä, että esitys tapahtuu elävän yleisön edessä. Tästä on toki poikkeuksia. Mutta uskallan väittää, että ilman minkäänlaista yleisöä ei ole esitystäkään.
 
Yleensä esitys valmistetaan usean ihmisen työpanoksen voimalla enemmän tai vähemmän ryhmätyönä. Esityksen valmistamisen aikana moni ihminen vaikuttaa siihen millainen lopputulos – eli valmis esitys – tulee olemaan. Harjoituskautta ja joskus myös esityskautta kutsutaan tekijöiden parissa usein prosessiksi. Usean ihmisen osallistuminen esityksen valmistamiseen, eli prosessiin, on eräänlainen normi. Täysin yksin valmistetut sooloesitykset ovat harvinaisia. Miksi näin on?
 
Koska esityksen valmistaminen on työlästä. Valmistusprosessin aikana tarvitaan monenlaisia luovuutta vaativia taitoja ja töitä, joiden tekemiseen kuluu aikaa ja vaivaa. Luovaa prosessia ei voi määrättömästi nopeuttaa tehokkuuden nimissä. Ihmisten työaika on rajallinen ja harva on myöskään hyvä monessa asiassa. Siksi on järkevää hajauttaa prosessi useammalle ihmiselle, jolloin jokainen työryhmän jäsen voi keskittyä omaan osaamisalueeseensa.
 
Tämän osaamisalueiden hajauttamisen seurauksena teatteriin on ajan saatossa syntynyt useita eri ammatteja ja työnkuvia. Osa näistä on kirjaimellisesti satoja tai tuhansia vuosia vanhoja – esimerkiksi näyttelijän, tanssijan, muusikon ja käsikirjoittajan työt juontavat juurensa (esi)historian hämäristä, mutta uusia työnkuvia ja ammatteja syntyy yhä edelleen. Teatteritaide kehittyy ja muuttuu ja on ajassa ja yhteiskunnassa kiinni.
 
Seuraavaksi muutama sana visuaalisen suunnittelijan ja graafikon näkökulmasta. Miksi esitys näyttää siltä miltä se näyttää? Miksi juliste, käsiohjelma tai flyeri ovat juuri sellaisia kuin ne ovat? Siksi, koska joku on suunnitellut ne sellaisiksi. Teatterissa työskentelee lavastajia, pukusuunnittelijoita, videosuunnittelijoita, valosuunnittelijoita, graafikoita. Muun muassa. Joskus nämä työnkuvat tai osa niistä yhdistyvät samaan henkilöön, mutta mitä isompi produktio (eli esitys) niin sitä todennäköisemmin jokaisella osa-alueella on oma suunnittelijansa.
 
Millainen puvustus, lavastus tai valaistus palvelee parhaiten esityksen kokonaisuutta? Se ei ole samantekevää. Joku on todennäköisesti miettinyt näitä kysymyksiä ennen kuin esitys on valmistunut siihen pisteeseen, että sitä kehtaa esittää yleisölle. Ja vaikka ei olisikaan miettinyt, niin nämä kysymykset saavat vastauksensa viimeistään sillä hetkellä, kun esitystä aletaan esittämään yleisölle. Jos vaikka esiintyjällä on nukkavierut verkkarit jalassa vain koska kukaan ei ole tullut ajatelleeksi muunlaisia housuja, niin ne verkkarit yhtä kaikki muuttuvat tärkeiksi ja oleelliseksi osaksi sitä esitystä yleisön katseen kautta. Vaikka tekijät itse eivät olisi housuista mitään mieltä, niin joku katsoja perustaa kokemuksensa esityksestä juuri niiden housujen varaan. Siksi kannattaa miettiä niitä housuja.
 
Tähän sisältyy paradoksi. Koskaan ei voi ennalta tietää, miten joku katsoja kokee esityksen. Jos minä suunnittelen johonkin esitykseen tällaisen tai tuollaisen valaistuksen tai housut ja olen sitä mieltä, että valitsemillani keinoilla esitykseen saadaan mitä punaisinta tunnelmaa, niin jonkun katsojan mielestä esitys on ehdottomasti sininen. Molempien kokemus on oikea. Taiteen kokemisessa ei ole vääriä tulkintoja. Suunnittelijana minun täytyy silti ajatella niitä housuja ja kaikkia muita yksityiskohtia mitä esitys pitää sisällään, koska se kuuluu työnkuvaan. Se on myös mitä suurimmassa määrin hauskaa.
 
TOTEM-teatterin kiertävät esitykset tapahtuvat pääosin muissa kuin esitystarkoitukseen suunnitelluissa tiloissa. Se asettaa rajoitteita ja haasteita esimerkiksi valaistuksen ja lavastuksen suhteen. Samat rajoitteet ja haasteet ovat tietenkin edessä myös esiintyjillä ja käsikirjoittajalla ja ohjaajalla. Teatteri on ryhmätyötä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. TOTEM-teatterin esitykset on tietenkin suunniteltava niin, että ne toimivat missä tahansa esitystilassa. Tässä on ohjaajalla ja käsikirjoittajalla suuri merkitys, niin kuin minkä tahansa esityksen suunnittelussa. Ryhmätyötä siis!
 
 TOMI SUOVANKOSKI (30.09.2017)


____________________________________________________________________________________________________________________

Kuukauden bloggaajan esittely (by: blogiemäntä Tiina P.)

Valosuunnittelija Tomi Suovankoski tekee monialaisesti teatterin suunnittelutöitä ja silloin tällöin myös grafiikkaa. TOTEMille Tomi on tehnyt mm. visuaalista suunnittelua, grafiikkaa, esitystrailereita sekä ottanut esitysvalokuvia. Tällä hetkellä Tomilla on käynnissä KOM-teatterin kevään 2018 produktion valo- ja videosuunnittelu sekä erillinen lyhytelokuvapro-jekti. Lisäksi hän on juuri aloittelemassa TOTEM-teatterin kevään 2018 esityksen ”TULPPAANIKUPLA – pörssiromahdus ja rahan synty” (käsikirj. & ohj. Janne Saarakkala) grafiikan suunnittelua. Tomin mielestä lastenteatteri yleisesti on tärkeää ja hänen mukaansa TOTEMin vahvuus kulminoituu rohkealla ja avoimella asenteella tehdyssä esitystaiteessa. ”Esitykset ovat hauskoja, vaikka aiheet voivat olla vakavia. Humoristisia ja sopivassa määrin opettavaisiakin esityksiä.”, Tomi kuvailee.



0 Comments

    TOTEMin blogi

    Tämä on TOTEM-teatterin blogi, johon kirjoittavat teatterin toiminnassa mukana olevat taiteilijat, yleisötyöntekijät, kiertueteknikot sekä toimiston väki. Aihealue on vapaa; jokainen kirjoittaa valitsemastaan aiheesta vapaalla tyylillä.

    Arkisto

    January 2019
    January 2018
    December 2017
    November 2017
    October 2017
    June 2017
    May 2017
    March 2017
    February 2017

    Kategoriat

    All
    Dramaturgia
    Ekologisuus
    Ekosysteemi
    Ekoteatteri
    Ekoteko
    Esityksellisyys
    Esitystaide
    Graafikko
    Historia
    Huutokauppa
    Interaktiivinen
    Interaktiv
    Käsikirjoitus
    Kasvatus
    Kestävä Kehitys
    Kiertue
    Koulutus
    Kouluympäristö
    Kuvitteellinen Todellisuus
    Lammassaaressa
    Luentoesitys
    Lukudraama
    Moderni Opetusnäytelmä
    Nutidsteater
    Nykyesitys
    Ö
    Osallistava Esitys
    Peli
    Permakulttuuri
    Pörssi
    Prosessi
    Publikarbete
    Raha
    Roope Ankka
    Ryhmätyö
    Säännöt
    Superhjälte
    Supersankari
    Talous
    Teaterpedagog
    Teatterin Ammatit
    Teatteripedagogi
    Tulipomania
    Tulppaani
    Tulppaanikupla
    Tulppaanimania
    Turné
    Työpaja
    Verkstad
    Visuaalisuus
    Visualisti
    Yleisö
    Yleisötyö

    RSS Feed

TOTEM-teatteri
Nuijalantie 9
02630 Espoo

puh/tel/fax: + 358 (9) 464 505
www.totemteatteri.com



design Jan Liesaho    grafiikka Milla Martikainen

TOTEM-teatern
Klobbskogsvägen 9
02630 Esbo


Rekisteriseloste >