TOTEM-TEATTERI --- TOTEM-TEATERN
  • TOTEM-teatteri
    • Teatterista
    • Ohjelmisto
    • Kalenteri
    • Yleisötyö
    • Arkisto
    • Henkilökunta
    • Yhteystiedot
  • TOTEM-teatern
    • Teatern
    • Repertoar
    • Kalender
    • Publikarbete
    • Arkiv
    • Personal
    • Kontakta oss
  • TOTEM-theatre
  • Blogi

Tuomas Timonen: YHDESSÄ ELÄMISEN KAUNEUS JA KAUHEUS - Pari sanaa säännöistä

1/18/2019

0 Comments

 
Picture
YHDESSÄ ELÄMISEN KAUNEUS JA KAUHEUS
- Pari sanaa säännöistä

 
Säännöt ovat perustava osa ihmisten välistä yhdessä olemista, halusimme tai emme. Antiikin tragediat käsittelivät sekä lain ja yksilön, että lain ja oikeudenmukaisuuden välisiä kysymyksiä. Raamatun kymmenen käskyä olivat yksi yritys muotoilla ei-toivottaviksi asiat, joista yhteisöissä tyypillisesti seurasi ongelmia. Samoin vaikkapa buddhalaisen filosofian käsitys kärsimyksestä ja siitä vapautumisesta toimii edelleen esimerkkinä ihmisyhteisöjen pyrkimyksestä luoda sääntöjä, rakenteita ja merkitystä elämän ja haluamisen kaaokseen. Ja – tullaksemme tähän päivään – jokainen kasvatuksen ja koulutuksen sukupolvi joutuu ja saa edelleen, joka päivä, ottaa kantaa siihen, millaista yhdessä olemista toivomme ja luomme säännöillä, tai niiden (näennäisellä) puutteella.

Sääntöjen suhteen ihmiset jakautuvat kokemukseni mukaan karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Yhtäältä niihin, jotka kokevat säännöt turvallisiksi. Ja toisaalta niihin, jotka kokevat, että kaikki säännöt ovat paitsi turhia, myös tarpeetonta (lue: pahaa) määräilyä. Jostain syystä kuitenkin juuri jälkimmäiset näyttäisivät käytännössä olevan niitä, jotka niin kovin mielellään kertovat kaikille muille, mitä mieltä näiden pitäisi säännöistä olla. Eli että – paradoksaalisesti – juuri he itse asettuvat täysin vaivatta määräilevään auktoriteettiasemaan, jota he omissa puheissaan vastustavat.

Säännöt voivat toki tuntua ikäviltä, varsinkin silloin, kun ne koskevat juuri minua. Miksi juuri minun pitäisi olla hiljaa? Miksi juuri minun pitäisi odottaa vihreää valoa? Miksi juuri minun pitäisi herätä tiettyyn aikaan vain siksi, että ehtisin ajoissa kouluun tai töihin, kun minulle sopisi paljon paremmin, että koulu tai työ alkaisi siihen aikaan, kun se sopisi juuri minulle?

On kenties hyvä ymmärtää, että konkreettisella tasolla säännöt koskevat, siis luovat, rajaavat ja tuottavat, koko yhteisön hyvinvointia, eivät niinkään kenenkään yksilön sinänsä. Säännöt ovat näin ollen ikään kuin konkreettinen kompromissi siitä, millaisia eri toiveita, tapoja, heikkouksia ja arvoja ihmisillä on, ja – näin ollen – miten yhteisön heikossa/kärsivässä asemassa olevat osapuolet voitaisiin huomioida, so. miten näiden kärsimystä voitaisiin jo ennalta ehkäistä.

Periaatteen tasolla kyse on taas henkilökohtaisen alueen politiikasta. Yhdelle säännöt edustavat kultaista keskitietä, toiselle yhteisön tasapäistävää tyranniaa. Edelliset tavoittelevat ja arvostavat harmoniaa, jälkimmäiset sitä, että juuri heillä olisi oikeus (hyvässä ja pahassa) olla ja toimia juuri niin kuin he itse haluavat.

Mutta silloinkin, kun säännöt eivät vastaa juuri omia mieltymyksiäni, on kenties terveellistä muistaa se tosiasia, että käytännössä meistä yksikään ei haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa kukaan muu ei noudattaisi sääntöjä.
 

TUOMAS TIMONEN (2.1.2019)
 
____________________________________________________________________________________________________________________
 
Bloggaajan esittely (by: blogiemäntä Tiina P.)
 
Dramaturgian lehtori (TeaK), runoilija ja teatteritaiteilija Tuomas Timonen on TOTEMilaisille jo tuttu; Tuomas kirjoitti ja ohjasi vuoden 2016 kiertue-esityksemme Sattumia ja sivupolkuja. Viime vuonna Tuomas tarttui omaan tekstiinsä vuodelta 2006 ja dramatisoi ja kirjoitti sen uudelleen lastenesitykseksi. Nyt tämä uusi TOTEMille tehty versio Lammassaaressa – komedia käyttäytymissäännöistä nähdään tammikuusta 2019 alkaen kiertämässä kouluja ja tapahtumia ympäri Suomen.



0 Comments

Janne Saarakkala: JÄRKYTTÄVÄN HIENO KEKSINTÖ, osa 2/2

1/23/2018

0 Comments

 
JÄRKYTTÄVÄN HIENO KEKSINTÖ, osa 2/2

Kaksiosaisessa blogipostauksessa Janne Saarakkala käsittelee TOTEM-teatterin Tulppaanikupla-esitystä, jonka hän käsikirjoitti ja ohjasi.

Villit tulppaanit kukkivat karussa vuoristossa, siellä missä Kiina ja Tiibet kohtaavat Venäjän ja Afganistanin. Muinoin turkkilaispaimentolaiset löysivät ne sieltä. Ensimmäiset historialliset maininnat tulppaaneista sijoittuvat 1100-luvulle. Silmän iloksi näitä värikkäitä kukkia ryhdyttiin jalostamaan ensimmäisen kerran Osmani-imperiumin sulttaanien puutarhoissa Turkissa 1500-luvulla. Seuraavan vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla ne siirtyivät vähitellen kasvitieteilijöiden mukana Eurooppaan, erityisesti Alankomaihin, jossa syttyi tulppaanikuume. Kukkien sipulit saattoivat maksaa painonsa verran kultaa ja kerrotaan, että yhden sipulin hinnalla saattoi ostaa jopa kokonaisen kartanon hienolta asuinalueelta. 

Tulppaanihuutokaupat, joita pidettiin kapakoiden takahuoneissa, ja joihin osallistui alankomaalaisia kaikista yhteiskuntaluokista, loivat pörssiä muistuttavan hintakeinottelutilanteen, jossa tulppaanin sipulit olivat kuin kolikoita ja sipulierien ostositoumukset seteleitä tai osakekirjoja, joita myytiin edelleen. Jotkut varmasti rakastivat tulppaaneja sellaisenaan ja kävivät kauppaa saadakseen kukkapenkkeihinsä yhä erikoisempia yksilöitä, mutta suuri osa huutokauppoihin osallistuneista oli paikalla luodakseen ilmaista rahaa tyhjästä.

Niin kuin pörssikuplien kohdalla aina, myös tämä kupla puhkesi ikävin seurauksin.

Kun olin jo päättänyt, että esitys käsittelisi rahaa, törmäsin Yle Areenassa itävaltalaiseen tv-dokumenttiin Tulppaanikupla, joka käsitteli edellä esiteltyä tapausta Alankomaissa vuosina 1636 - 37 ja sen yhtymäkohtia nykyaikaisen pörssin toimintaan. Minua kiehtoi kukkien yhdistyminen hintakeinotteluun ja se miten havainnollinen esimerkki tapaus oli siitä, kuinka rahan – tai siihen rinnastettavan asian – voi saada poikimaan lisää rahaa. Tässä tapauksessa kaupan väline olivat tulppaanit.

Luin dokumentin innoittamana Mike Dashin kirjoittaman kirjan Tulipomania: The Story of the World's Most Coveted Flower & the Extraordinary Passions It Aroused, joka on paitsi kuvaus itse tapauksesta ja alankomaalaisesta yhteiskunnasta, myös kiehtova kuvaus tulppaanin maailmanvalloituksen historiasta ja sen jalostamisen taiteesta.

Kirjassaan Sapiens, Ihmisen lyhyt historia Yuval Noah Harari teroittaa, että 1500- ja 1600-lukujen Alankomaat hallitsivat maailmankauppaa paitsi purjelaivastollaan myös edistyksellisellä lainsäädännöllä, joka kunnioitti yksilön oikeuksia, erityisesti yksityistä omistusoikeutta, ja jota valvoi muista eurooppalaisista maista poiketen hallitsijasta riippumaton oikeuslaitos. Sen lisäksi alankomaalaiset erosivat naapurimaiden kauppiaista siinä, että he todella maksoivat velkansa. Tämä synnytti rahoittajissa uudenlaista luottamusta ja alankomaalaiset yritykset alkoivat kukoistaa, niiden omistusosuuksista maksettiin isoja summia ja yrityksen tuottamaa voittoa jaettiin osakkeiden omistajille. Toisin sanoen, alankomaalaiset saivat ja käyttivät luottoa ja oppivat keinottelemaan lainaamallaan rahalla sekä omistusosuuksilla. Tästä alkoi rahatalouden maailmanlaajuinen vallankumous, joka yhä tänä päivänäkin perustuu luottamukseen siitä, että lainaa on saatavissa ja pystymme aikanaan maksamaan sen takaisin.

”Suurimmalle osalle maailman rahoista on katteenaan ainoastaan tämä luottamus”, kirjoittaa Harari.

Maailman ensimmäinen pörssi avattiin Amsterdamiin vuonna 1602. Vaikka tulppaaneja ja niiden ostositoumuksia ei kaupattu siellä, tulppaanikuplan puhkeaminen vuonna 1637 ja sen seuraukset toimivat yhtenä ensimmäisistä varoituksista koskien pörssikeinottelun vaaroja.

Jokainen tietää kuumeen, jonka mahdollisuus voittaa missä tahansa pelissä aiheuttaa. Jokainen joskus rahapelejä pelannut tietää miten huumaava on päävoiton mahdollisuus vaikka voiton todennäköisyys olisi olematon. 

Huutokauppa ja pörssikauppa ovat toisilleen sukua olevia tapoja kilpailla voitosta. Se on pelaamista, leikkimistä mutta myös totisinta totta. Siksi TULPPAANIKUPLA – pörssiromahdus ja rahan synty -esitys ei ole vain teatteria. Haluan tarjota lapsille mahdollisuuden kokea, miten vähän hintakeinottelu aikuisten pelinä eroaa lasten omista peleistä, paitsi että seuraukset ovat paljon vakavampia. Toivon, että lapset ajattelisivat sitä, mihin saakka pelaaminen on heistä oikeudenmukaista, ja ottaisivat keinotteluun kantaa.

JANNE SAARAKKALA (22.1.2018)

0 Comments

Janne Saarakkala: JÄRKYTTÄVÄN HIENO KEKSINTÖ, osa 1/2

12/1/2017

0 Comments

 
JÄRKYTTÄVÄN HIENO KEKSINTÖ, osa 1/2

Kaksiosaisessa blogipostauksessa, Janne Saarakkala käsittelee TOTEM-teatterin seuraavaa kiertue-esitystä, jonka hän käsikirjoittaa ja ohjaa.

Olin varmasti ajatellut rahaa aiemminkin, mutta ensimmäinen muistoni rahasta on saamani kolmen markan viikkoraha vuonna 1979. Olin ekaluokkalainen. Muistan miltä ne kolikot tuntuivat kädessä ja miltä ne haisivat. Haaveilin, että voisin uida kolikkojen ja setelien meressä niin kuin Roope Ankka. Paria vuotta myöhemmin avasin ensimmäisen tilini Kansallis-Osake-Pankkiin, koska sieltä saatua muovista säästöpossua vartioi tuiman näköinen Roope. Pankista sai myös vihkomaisen pankkikirjan, jossa oli rahan tärkeä tuoksu, ja kuinka pankkivirkailija kirjasi siihen jokaisen tilitapahtuman tietokoneen kirjoittimella, jollaisia ei ollut kellään kotikäytössä. Muistan myös isäpuolen shekkivihon, jonka toimintamekanismista ymmärsin vain sen verran, että siitä repäistyä, täytettyä ja allekirjoitettua paperin palaa saattoi käyttää kaupassa kuin seteliä. Paljon myöhemmin, 2000-luvun alussa, kun tilisiirtoja tehtiin jo nettipankissa, silloinen pankkini suostutteli minut ottamaan luottokortin. Siitä lähtien kortti on kulkenut mukana.

Mutta olenko koskaan ymmärtänyt mitä kuljetan mukanani?

Kaikkiin esittämiini muistoihin liittyy se, että raha on alusta lähtien ollut minulle taianomaisen itsestäänselvä osa elämää. Olen kyllä ajatellut pääni puhki rahan käyttöä ja taloutta sekä omassa elämässäni että maailmassa yleensä, mutta ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan TOTEM-teatterille rahaa käsittelevää, katsojia osallistavaa teatteriesitystä nimeltä TULPPAANIKUPLA – pörssiromahdus ja rahan synty, en koskaan ollut ajatellut itse rahan luonnetta tarkemmin tai miten se on syntynyt.

Asian selvittämisessä minua auttoivat Niall Fergusonin kirja Rahan nousu ja Jani Oravisjärven kirjoittama Rahan synty mutta erityisesti käsikirjoituksen keskeiseen sanomaan vaikutti Yuval Noah Hararin hittiopus Sapiens, Ihmisen lyhyt historia. Siinä esitetään ajatus 70 000 vuotta sitten tapahtuneesta kognitiivisesta vallankumouksesta, jonka tuloksena ihminen, fyysisestä heikkoudesta ja haavoittuvuudesta huolimatta, on kyennyt ottamaan maapallon kokonaan haltuunsa.

Ihmisen kognitiivisista kyvyistä merkittävin on luja usko yhdessä kuviteltuihin asioihin. Yksi tällainen, hyvin käytännöllinen mielikuvituksen tuotos, johon uskomme, on raha. Lakimiehet kutsuvat sitä juridiseksi fiktioksi, niin kuin muitakin kuvitteellisen todellisuuden ilmentymiä.

Ensin päätettiin uskoa, että esimerkiksi kotilot tai keihäät olivat niin arvokkaita, että niitä saattoi vaihtaa vaikkapa ruokaan tai muihin tarvikkeisiin. Myöhemmin uskoimme lyötyihin metallin paloihin, kolikoihin, ja järjestelmiin ja säännöksiin joita niiden ympärille luotiin. Sitten tuli paperiraha, osakekirjat, obligaatiot ja muut. Niihin uskomalla ja niitä käyttämällä ihminen voi lähteä vaikkapa Marsiin. Mutta enää emme tarvitse fyysisiä todisteita uskoaksemme rahaan, digitaaliset riittävät. Siinä mielessä raha lähestyy omaa, fiktiivistä luonnettaan. Raha on uskon asia, ja kuten Roope-niminen henkilö käsikirjoituksessa toteaa, järkyttävän hieno keksintö.

Tämän oivalluksen haluan antaa esityksessä lasten käsiteltäväksi.

”Aina kognitiivisesta vallankumouksesta lähtien sapiensit ovat täten eläneet kaksoistodellisuudessa. Toisaalta jokien, puiden ja leijonien objektiivisessa todellisuudessa toisaalta jumalien, kansakuntien ja korporaatioiden kuvitteellisessa todellisuudessa. Kuvitteellisesta todellisuudesta on ajan mittaan tullut yhä voimakkaampi, niin että nykyisin jopa jokien, puiden ja leijonien hengissä säilyminen riippuu sellaisten kuvitteellisten olentojen kuin kaikkivaltiaan Jumalan, Yhdysvaltojen ja Googlen hyväntahtoisuudesta.”

Yuval Noah Harari: Sapiens, Ihmisen lyhyt historia
 

JANNE SAARAKKALA (22.11.2017)
Picture
_________________________________________________________________________________________________________________
Kuukauden bloggaajan esittely (by: blogiemäntä Tiina P.)

Ohjaaja, käsikirjoittaja ja esiintyjä Janne Saarakkala tunnetaan rohkeasti esitystaidetta uudistavana taiteilijana. Tällä hetkellä Janne on kiireinen: ”Sen lisäksi, että ohjaan TOTEM-teatterissa, huolehdin Riihimäen Teatterin ohjelmistosta, leivon yleisön kanssa ruisleipää Todellisuuden tutkimuskeskuksen performanssissa Helsingin taidemuseossa ja mietin, kuinka olisin taiteilijana entistä rohkeampi.”. Lastenteatterista Janne ajattelee usein, että sitä ei tehdä lapsille vaan aikuisille, jotka ovat lapsista tavalla tai toisella vastuussa. Jannen mieltä kiehtookin juuri se, mitä lapset todella haluaisivat teatterissa nähdä tai tehdä jos saisivat ihan itse päättää. TOTEM-teatterin vahvuutena hän pitää rentoa ja dynaamista työryhmää, joka puhaltaa yhteen hiileen. ”Ja että uskalletaan tehdä nykyteatteria lapsille!”



0 Comments

    TOTEMin blogi

    Tämä on TOTEM-teatterin blogi, johon kirjoittavat teatterin toiminnassa mukana olevat taiteilijat, yleisötyöntekijät, kiertueteknikot sekä toimiston väki. Aihealue on vapaa; jokainen kirjoittaa valitsemastaan aiheesta vapaalla tyylillä.

    Arkisto

    January 2019
    January 2018
    December 2017
    November 2017
    October 2017
    June 2017
    May 2017
    March 2017
    February 2017

    Kategoriat

    All
    Dramaturgia
    Ekologisuus
    Ekosysteemi
    Ekoteatteri
    Ekoteko
    Esityksellisyys
    Esitystaide
    Graafikko
    Historia
    Huutokauppa
    Interaktiivinen
    Interaktiv
    Käsikirjoitus
    Kasvatus
    Kestävä Kehitys
    Kiertue
    Koulutus
    Kouluympäristö
    Kuvitteellinen Todellisuus
    Lammassaaressa
    Luentoesitys
    Lukudraama
    Moderni Opetusnäytelmä
    Nutidsteater
    Nykyesitys
    Ö
    Osallistava Esitys
    Peli
    Permakulttuuri
    Pörssi
    Prosessi
    Publikarbete
    Raha
    Roope Ankka
    Ryhmätyö
    Säännöt
    Superhjälte
    Supersankari
    Talous
    Teaterpedagog
    Teatterin Ammatit
    Teatteripedagogi
    Tulipomania
    Tulppaani
    Tulppaanikupla
    Tulppaanimania
    Turné
    Työpaja
    Verkstad
    Visuaalisuus
    Visualisti
    Yleisö
    Yleisötyö

    RSS Feed

TOTEM-teatteri
Nuijalantie 9
02630 Espoo

puh/tel/fax: + 358 (9) 464 505
www.totemteatteri.com



design Jan Liesaho    grafiikka Milla Martikainen

TOTEM-teatern
Klobbskogsvägen 9
02630 Esbo


Rekisteriseloste >